Kun Suomessa elokuvia rahoitetaan suurelta osin Elokuvasäätiön ja Ylen toimesta, jotka pyörivät vero- ja veikkausrahoin, ja näillä tahoilla on erittäin suuri valta siihen, ketkä voivat elokuvia tehdä,vaikkakin kaikilla on tietenkin mahdollisuus lähestyä tahoja käsikirjoitustensa ja ideoidensa kanssa, tarvittaisiin systeemiin lisäksi jonkinlainen tasoittava elin joka valvoisi myös sitä, mitä sitten tulee tehtyä kun rahoituspäätökset on tehty. Jonkinlainen vaihtoehtoinen laadunvalvonta, joka keskittyy valmiiden tuotosten arvioimiseen, rahallisen menestyksen ja katsojalukujen vierelle.
Nyt ajattelet "Niin, mutta kuka päättää, tai miten on mahdollista arvioida, mikä on hyvä tai onnistunut elokuva"? Sitä tehdään jo. Nykyäänhän elokuvasäätiö jakelee jälkikäteen eräänlaista "laatutukea" menestyneille (katsojamäärissä), mutta silloin tällöin myös jollain muulla tavalla arvokkaille elokuville. Tämä ei riitä ja usein rahaa annetaan niille joilla sitä jo on. Edellämainitun lisäksi tällaista "taiteen arviointia" joka katsotaan usein niin mahdottmaksi, harjoitetaan myös jo tukihakemuksia arvioitaessa joten ei olisi vaiketaa siirtää mekanismi ketjun loppuun, teosten arviointiin. Katsoittaisiin, mikä se elokuva itsessään on ja tehtäisiin arvio kuten ennen tukea/ei tukea. Tässä tapauksessa kyse olisikin vastakohdasta, "pääkallomerkki vai ei".
Huonoksi katsotuille elokuville annettava sakko ei sinänsä olisi hyvä idea, jo muutenkin tuotantoyhtiöiden hankalan talouden vuoksi, mutta jonkinlainen varoitusmerkki, antipapukaijamerkki, joka vaikka huomioitaisiin aina seuraavassa hakemuksessa, esim. yhden teoksen viiveellä, tai vaikka parin vuoden ajan, eikä se estäisi rahan saamista, mutta näillä varustettuja tekijöitä syynättäisiin erityisen tarkkaan, skarppattaisi jo elokuvan käsikirjoittaimisen alkuvaiheessa erityisen kovasti.
Otetaan nyt esimerkiksi Solar Filmsin "Matti"-elokuva. Tämä pörähdys sai laatutukea, koska se oli yleisömenestys. Kehtaisin väittää, että Matti Nykäsen elämästä kertova elokuva olisi myös siinä tapauksessa yleisömenestys, jos se olisi tehty ajattelen, että nyt tehdään jotain jolla on edes jonkinlaista positiivista merkitystä. Jotain joka ei aliarvoi ja vähättele aihettaan, eikä sitä seuraavaa katsojaa.
Riippumatta siitä kuinka huono elokuva Matti Nykäsestä, Mannerheimista tai nyt esimerkiksi Tony Halmeesta tehtäisiin, ne olisivat katsojaluvuiltaan vähintäänkin hyväksyttävissä luvuissa.
Timo Koivusalokin maintsi taannoin jossakin tv-haastattelussaan, että kaikki se negatiivinen palaute hänen edellisistä elokuvistaan opetti häntä ja sai ajattelemaan asioita uudestaan. Joku onkin jo maininnut että Täällä pohjan tähden alla ei kuulemma ole mitekään erityisen huono.
Tällainen varoitustarra ehkäisisi ajattelutapaa, että jonkinlaisen "välielokuvan" voi tehdä, jolla kerätään rahaa "suurelta yleisöltä" ja sitten tehdään jotain kiinnostavampaa. Tällainen ajattelutapa sopii ehkä Amerikan kokoiseen maahan, mutta Suomessa, jossa pitkiä elokuvia ei vuodessa liikaa tehdä, yksikin "välielokuva" on rangaistava teko, sillä tämän tapainen ajattelu nojaa täysin perusteettomiin, omituisiin illuusioihin.
En missään tapauksessa väitä, että kaikkien tulisi keskittyä sellaiseen, mikä yleisesti koetaan "taide-elokuvaksi" tai "älykkäälle yleisölle"-suunnatuksi. Vaikkakin väitän ettei tällaisia genrejä ole, käsitys sellaisen elokuvan olemassaolosta on vahva ja sillä oikeutetaan tietynlaiset elokuvat "suurelle yleisölle". En näe siinä juurikaan haittapuolia, että niin katsojia kuin tekijöitäkin pidettäisiin hereillä siitä, mitä he tekevät/näkevät, muutenkin kuin jatkuvan rahavallan ankaralla kouralla.
Olisi myös hyvä että se olisi tällainen anonyymihkö lautakunta, jota kohtaan yhteinen vihamme voitaisiin suunnata. Nyt hienovarausuus elokuva-alalla työntekijöiden kesken vaikeuttaa sosiaalisia suhteita ja teoksista puhumista. En itsekään kannata "suoraa" puhumista, jos se tarkoittaa siis sitä että tokaistaan vain "paskaaaaa", mutta eipä omissa nurkissa pilkkaaminenkaan mihinkään johda, ei sellainenkaan ole rakentavaa. Kun nyt manaillaan että "ei taaskaan tullut tukea, ei kelpaa mun käsikset vai hä" niin sitten voitaisiin myös manailla "no nyt luulee tietävänsä paremmin mikä on hyvä elokuva ja mikä ei, mähän niille näytän!"
Koska valtavirtalehtien kriitikot vaikuttavat olevan järjelliseen arviointiin kykenemättömiä, levittäjät ja muut päättävät tahot tuijottavat vain katsojalukuja, olisi tämä, traagista kyllä, kenties tervetullut lisä systeemiimme, kunnes kollektiivinen arvomaailma muovautuisi suuntaan, jossa tällaista kontrollia ei enää tarvittaisi.
1 kommenttia:
Lähetä kommentti