Tänne ei voi jäädä - arvostelu / We Can Not Stay Here - review

So, this is in Finnish only,

Minun Elokuvani 2007 - tapahtumassa annettu arvostelu

TÄNNE EI VOI JÄÄDÄ
Jussi Rautaniemi

TÄNNE EI VOI JÄÄDÄ on raikas elokuvakokemus. Päämäärättömästi harhailevan, työtä vieroksuvan ja muutenkin juurettoman nuorison keskuuteen sijoittuva tarina ei ole aivan tavallinen viime vuosien suomalaisessa elokuvassa. Tai ehkä on sittenkin: ajatelkaamme vaikkapa Perttu Lepän tai Dome Karukosken elokuvia. Tarkoitankin tässä sitä, minkälaisella tyylillä tarina on kerrottu. TÄNNE EI VOI JÄÄDÄ on kuin virkistävä tuulahdus niiltä ajoilta, jolloin erityisesti eurooppalainen elokuva käsitteli vakavia aiheita ja teemoja ilmavan kepeästi, totutuista kaavoista ja säännöistä piittaamatta. (Älköön kukaan nyt ymmärtäkö sanomaani siten, että jotenkin väheksyn Lepän tai Karukosken elokuvia. Päinvastoin, “Helmiä ja sikoja” ja “Tyttö sinä olet tähti” ovat ihastuttavia elokuvaelämyksiä. Haluan vain sanoa, että kerrontatavaltaan ne ovat klassisempia kuin Jussi Rautaniemen elokuva.)

Päiväkirjaa kokemuksistaan kirjoittava Eero saa Helsingissä tarpeekseen sikailevasta kämppiksestä, heittää tämän ulos kämpästä mutta lähtee samalla itsekin. Kohti entistä kotikaupunkia Karhulaa ja vanhaa ystävää Olavia, joka puolestaan on saanut häädön asunnostaan. Yhdessä kaverukset varastavat auton, hankkivat kasimillisen kameran ja lähtevät baanalle – lähirannalle bileisiin.

Hienosti kuvattu materiaali on vapautuneen hengittävästi leikattu, eikä ihme: Jussi Rautaniemi on erittäin taitava leikkaaja (tässä elokuvassa myös ohjaaja, käsikirjoittaja ja kuvaaja, tuottajakin). Kuvassa viipyillään harkitusti vain silloin kun se on tarpeen. Aivan riemastuttava on kohtaus, jossa auto varastetaan. Eeron ja Olavin jurona näyttäytynyt kaveri puhkeaa pälpättämään paskaa (kahvinjuonnin suhteesta sotien syttymiseen!) pysäköidyn auton omistajalle sillä välin kun Olavi piiloutuu auton takapenkille. Samalla jumalaisen kaunis Kevät esittäytyy Eerolle, ja hetikohta Olavi ajaa paikalle autolla. Merkille pantavaa on, että Olavin jonkinasteista väkivallan tekoa auton omistajaa kohtaan ei näytetä. Tässä kokonaisuudessa se olisi täysin tarpeetonta.

TÄNNE EI VOI JÄÄDÄ on elokuva valinnoista elämässä. Rantabileet määrittelevät Eeron lopulliset valinnat: ei enää sitoutumista. Kevät jää rannalle, kokemukset lentävät tienposkeen (josta elokuvan Markku Lahtelan aforistiikalla aloittanut hippi ne löytää). Kevät on enää läsnä vain kasimillisen haikeissa kuvissa.
Miksi tällaisia elokuvia ei voi nähdä missään? Tässäkin kuljetaan kaikilta osin aivan professionaalilla tasolla. Toivon sydämestäni, että Rautaniemi-tuotanto tekisi kaupat jonkin televisioyhtiön kanssa TÄNNE EI VOI JÄÄDÄ-elokuvan esityksestä.

Matti Kuortti