fiktiivistä tekstiä syksyltä 09.

Yökerhon jonossa tilaat kännykällä pikavippejä, firmasta jonka omistaja ei ajattele ihmisiä, joita hän niin pyyteettömästi auttaa joka päivä ja yö, 20 prosentin viikkokorolla ja joka todennäköisesti on samassa yökerhossa, sisällä jo tietysti, antamassa rahojaan kuin sinäkin, lateksiin kietoutuneelle naiselle joka tuo koeputkia täynnä myrkkyä ja tukkii verisuonet, jotta voisit yksin istua taksissa turtana, etkä havaitse ympärilläsi kärsivää kaupunkia, jonka kadut eivät ole vaarallisia maahanmuuttajien, kerjäläisten tai humalaisten paikallisten takia, vaan juuri näiden taksikuskien, sillä suojatielle astuessasi taxi kiihdyttää ohitsesi ja huutaa solvauksia tien tukkimisesta, ahdistuneena töölöläisestä pariskunnasta jotka hän kokee itseään paremmaksi ja haluaa palvella ja miellyttää heitä kuin koira, viedessään heidät lentokentälle matkalle Thaimaahan, jossa aurinkovoiteelta ja hieltä tuoksuva pariskunnan mies ajaa mönkijällä ympyrää trooppisella saarella ja illalla auringonpistoksen vaikutuksesta ja juopuneena solvaa paikallisia, kunnes joku heistä sivukadulla lyö tätä pullolla päähän. Nainen ymmärrettävästi kauhuissaan raahaa miehen sairaalaan, jossa näkee jonon suomalaisia turisteja, ihot sian punaisena auringon ja mausteisen ruuan ärsyttäminä, tajunta sumeana joka kuitenkin huomattiin vasta vieraassa ympäristössä.

Ostat pizzan, mausteena päällä on rasvaisia suikaleita, jälkiä eläimestä joka ei koskaan haistanut maassa kasvavaa ruohoa, lisääntynyt tai oppinut selviytymään yksin, vaan vietti aikansa pimeässä hallissa koneiden ohjailemana, hukassa puutteellisen olemassaolontajunsa kanssa ja tietämättäsi koet tällä hetkellä syvää samaistumista tuohon olentoon joka kuitenkin päätyy sinulle aamulla kylmäksi ja limaiseksi tyynyksi sohvalle, asunnossa jonka hinta aiheuttaa sinulle huonon ihon.

Lähdet töihin viettämään koko päivän sokeri- ja kofeiinihumalassa näet miten ihmiset tunkevat ratikoihin kuin sisäänpäin räjähtävässä pakokauhussa ja jalkoihin tallautuu mies kävelykepeissä, joka jää hengästyneenä istumaan pysäkin penkille hahmon viereen, joka illalla nostetaan ruumisautoon kenenkään tietämättä miksi hän siinä makasi. Jättimäiset kuvat kouluampujasta peittävät ratikan lattian, kuvatekstinä "yksittäistapaus".

Työpaikalle saapumisesi oikeutat korkealla vuokrallasi, etkä oikeasti ole vastuussa vaan vain palkattuna toteuttajana, joka tekee niin kuin käsketään ja käskyt tulevat pomoltasi joka oikeuttaa oman toimintansa sillä, ettei varsinaisesti ole vastuussa, sillä haluaa suoriutua pomonsa edessä vain mahdollisimman hyvin, joka hänkin vain tekee niin kuin käsketään, ja käskyketjulla ei ole loppua ja se muuntuu omaksi eläväksi orgaaniseksi vastuutapakoilevaksi olennoksi, joka saa energiansa tuhansien yksilöiden välinpitämättömyydestä ja lopulta tämä ei-materiaalinen olento realisoituu satojen tuhansien ihmisten pahoinvointina, epärationaalisina haluina ja ongelmina, joita ei ennen tämän olennon syntyä ollut olemassa.